Hei, rakkaat sukulaiset
Sukujuhla pidettiin Päiväkummussa vuosikokouksineen, kohtaamisineen, esityksineen ja muine ohjelmineen. Oli sykähdyttävää tavata sekä vanhoja sukuystäviä että joitakin uusia, joita en ollut koskaan tavannut, ainakaan aikuisella iällä.
Kiitos teille kaikille kohottavasta yhdessäolosta. Mukana meitä oli noin 70 henkeä, edustajia kaikista sukuhaaroista. Erityisen kivaa oli nuoren polven vahva läsnäolo ja lasten näkyvä panos. Meitä vanhoja jääriäkin sentään oli joukossa.
Teuvon (Aaltonen) puheenjohtamassa vuosikokouksessa valittiin hallitus, johon saatiin hieman verenvaihtoa. Tästä tiedotetaan myöhemmin tarkemmin, samoin kuin muista päätöksistä. Seuraava sukujuhla on kolmen vuoden kuluttua eli vuonna 2021, todennäköisesti enemmän kesän loppupuolella. Myös välivuosina 2019 ja 2020 on vuosikokous.
Minun mieleeni jäi erityisesti köydenveto. Tein siitä päivityksen FB-sivulleni (pvm. 29.8.). Oli myös haastava rastitehtävä, jossa ainakin meidän nuorisoryhmällä 2a oli hauskaa, vaikka emme aivan kaikkia kasveja, lauluja ja lintuja tunnistaneetkaan. Anjuskan (Anja Jokinen) harjoittama tanssiesitys sai myös kiittävää palautetta, siitä huolimatta että joukossa oli yksi epätoivoisempi tyyppi. Viittaan itseeni. Se oli elämäni ensimmäinen tanssiesitys, joten yksi raja on taas ylitetty.
Arpajaisvoittoja oli paljon, ja kaikki arvat myytiin loppuun, mikä tiesi hyvää yhdistyksen taloudelle. Meidän perhe voitti mm. kaksi paria lasten villasukkia, joille ensi talvena tulee käyttöä. Omia lapsia emme ole ajatelleet enää hankkia, mutta lastenlapsia riittää. Marjaanalla (Savolainen) ja Airilla (Hirvonen) oli hikinen urakka voittojen jakamisessa, koska jokainen arpa voitti.
Kolikkoa heitettiin kiimainen katse suunnattuna konjakkipulloon. Jyvät erottuivat akanoista, joukossa oli muutama virtuoosi, mm. Suvi (Ivanoff). Tuurillakin oli merkitystä. Voittajat näyttivät piilottaneen pullonsa visusti, koska niitä ei illan kuluessa enää näkynyt. Onnittelut heille.
Lasten ohjelmaan minua ei kelpuutettu, koska olin jo ehtinyt täyttää 18. Mutta lapsilla näytti olevan hauskaa pätevien ohjaajien vauhdittamina.
Laulaa sentään sain sydämen kyllyydestä ensin Hanuri-Jannen (Narvio) säestyksellä, kun vedettiin Saarikon valssi ja Ystävän laulu. Veljeni Timpan (Aaltonen) herkkää laulua oli jälleen mukava kuunnella, ja kun hänellä on lisäksi uusi hieno kitara. Karaokeillassa ajattelin vain istuskella, mutta ikuinen vääräleuka Joonas (Hämäläinen) oli salaa ilmoittanut Pirkon (Talola-Aaltonen) ja minut laulamaan O sole mion siinä vaiheessa, kun aurinko jo melkein alkoi nousta seuraavaan aamuun. Laulun taitajia suvussa näyttää muuten riittävän. Miten olisi pikku kuoroesitys ja muukin konsertti seuraavaan juhlaan?
Ruoka oli maittavaa ja juotavaakin oli saatavilla kiitettävästi. Jotkut ajelivat vielä illalla kotiin ja osa jäi yöpymään. Seuraavan aamun kohu-uutinen oli, että Janne oli jättänyt hanurinsa Päiväkumpuun lähtiessään loppuillasta kotiin länsirannikolle. Ei jättänyt tahallaan. Naiset saivat paljon jutunjuurta suvun miesten hajamielisyydestä, mutta mehän siis olemme vain suurpiirteisiä, emmekä jaksa keskittyä kaikenlaisiin pikkuasioihin, kuten hanureihin. Elämässä on isompiakin asioita muistettavana. Onneksi Jannella on skarppi Inkeri-vaimo, joka kekkasi, että heidän raisiolaisella ystävällään on mökki siinä Päiväkummun seutuvilla ja kyseinen nainen oli sinä päivänä tulossa kotimaisemiinsa. Ilmeisesti hylätty haitari on jo saapunut kotiin isäntänsä luokse.
Suvun kotisivut näyttävät hienoilta, kiitos Kaisa (Hirvonen) ja Julius (Hämäläinen). Seuraavaksi sitten vain tuomaan tänne kuvia, tarinoita ja muuta. Kaisa kyllä auttaa.
Lopuksi kiitos sukujuhlan tehoryhmälle, joka vaivojaan säästämättä sai aikaan hienon kokoontumisen. Järjestitte meille ylenpalttisen kokemuksen. Kiitos pj. Olli-Pekka (Narvio), Airi, Kaisa, Mertta (Hämäläinen), Joonas, Marjaana, Timo (Malén), Jaana (Malén) ja muut vastuunkantajat.
Hyvän loppukesän toivotuksin
Tapsa
Tapio Aaltonen
Hallituksen puheenjohtaja
Anjuska pyysi vielä kotisivujen ylläpitäjää lisäämään tanssiesitykseen liittyviä tärkeitä tietoja: ”Alkuperäinen koreografia on Länsi-Uudenmaan Tanssijoiden Miia Malmenin suunnittelema. Olen siitä muokannut lyhennelmän ja tehnyt siihen joitakin pikku muutoksia saadakseni tanssin mahtumaan musiikkiin.”
Kiitokset siis myös Miia Malmenille, että pääsimme tätä ihanaa esitystä katselemaan!